Johan Lambert Rikama

Yleisesikuntaeversti Johan (Jussi) Lambert Rikama syntyi 19.11.1895 Kuhmoisissa. Rikama pääsi ylioppilaaksi vuonna 1916, jonka jälkeen hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa. Hän kuitenkin keskeytti opintonsa vuonna 1918 vapaussodan takia. Hän liittyi vapaaehtoisena Jääkäritykistöprikaatiin, jonka mukana hän otti osaa mm. Terijoen valtaukseen. Myöhemmin samana vuonna hänet komennettiin Suomen Tykistökoulun upseerikokelaskurssille Lappeenrantaan. Vänrikiksi hänet ylennettiin 1.3.1919.

Rannikkotykistöön Rikama siirtyi vuonna 1920, aloittaen Rannikkotykistörykmentti 1:n aseupseerina. Siitä lähtien hän palveli rannikkotykistössä koko sotilasuransa ajan, lukuun ottamatta erilaisia opinto- ja muita komennuksia. Hän opiskeli mm. kolme vuotta Italiassa sotakorkeakoulussa vuosina 1923-26. Tämän jälkeen hänet määrättiin Rannikkotykistön Esikunnan teknillisen toimiston päälliköksi ja sittemmin organisaatiomuutosten myötä Meripuolustuksen Esikunnan ja edelleen Merivoimien Esikunnan vastaavien osastojen päälliköksi. Näissä tehtävissä hän toimi aina 24.4.1937 asti, jolloin hänet määrättiin Rannikkotykistörykmentti 3:n I patteriston komentajaksi. Yleisesikuntaupseerin arvo Rikamalle myönnettiin vuonna 1927 ja everstiksi hänet ylennettiin vuonna 1942. Talvisodassa hän toimi Kannaksen Lohkon komentajana pääpuolustuslinjan itäisellä sivustalla. Jatkosodassa hän toimi Laatokan Rannikkoprikaatin komentajana 2.6.1942 asti. Tällöin hän haavoittui vaikeasti Pitkärannan pommituksessa, eikä hän enää koskaan täysin toipunut saamistaan vammoista. Jatkosodan lopulla hän toimi Aunuksen Ryhmän rannikkopuolustusupseerina. 

Eversti Rikaman voimallisin ja tuloksellisin työkausi oli vuosien 1930-36 välinen aika. Silloinen merivoimien komentaja, kenraaliluutnantti Väinö Valve mainitsi eräässä Rikamaa koskeneessa lausunnossaan seuraavaa: ”Sinä aikana kohotettiin hänen johdollaan rannikkotykistön siihenastinen toimintakyky sananmukaisesti moninkertaiseksi kunnostamalla käyttöön vähin kustannuksin varastossa ollutta vanhentunutta kalustoa, parantamalla aseiden käyttöarvoa ja suorituskykyä sekä kehittämällä niiden käyttömenetelmiä. Hänen toisille alansa upseereille jättämä esimerkki vanhentuneenkin asemateriaalin tarjoamista hyväksikäytön mahdollisuuksista on arvostettava erittäin korkealle.”  Esimiestensä lisäksi Rikama sai paljon tunnustusta myös palvelustovereiltaan.

Eversti Rikaman arvokkaan työn tuloksia olivat niin tykkikaluston, tulenjohto- ja mittaustoiminnan kuin ampumaopin kehittäminen. Rikaman poikkeuksellista lahjakkuutta osoitti hänen kykynsä jakaa työnsä teoreettisen suunnittelun ja samalla käytännön soveltamisen välillä. Hän pyrki jatkuvasti keksimään ja kokeilemaan uusia ideoita ja tutkimaan niiden käytännön toteutuksen mahdollisuuksia. Rikama myös laati ja julkaisi useita alan ohjesääntöjä ja oppaita. Merkittävän osan tutkimus-, kehittämis- ja kokeilutoiminnastaan Rikama toteutti itäisellä Suomenlahdella silloisen Rannikkotykistörykmentti 2:n ja myöhemmin 2. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston alueen linnakkeilla ja saaristossa. Rikaman elämäntyön ansiosta maamme rannikkotykistölle kehitettiin talvisotaan mennessä materiaalisesti ja ampumaopillisesti täysin taistelukuntoinen ja ainutlaatuinen asejärjestelmä.

Rikamalle myönnettiin ero vakinaisesta palveluksesta 4.12.1944. Eläkkeelle jäätyään hän asui Pyhtään Kaunissaaressa, josta hänen vaimonsa Laina oli saanut opettajan paikan. Johan Lambert Rikama nukkui pois 24.7.1954, osittain sodassa saamiensa vammojen uuvuttamana.

Teksti: Teemu Leivo